Ismo Ojalle Alakemijoen vuoden 2021 maaseutuyrittäjäpalkinto

Alakemijoen vuoden 2021 maaseutuyrittäjäpalkinto jaetaan Ismo Ojalle Tervolasta. Palkinnon saamisen kriteereitä ovat muun muassa yrityksen omaperäisyys ja merkitys.

”Menestyvän kunnan merkkejä ovat vasaran kolke ja lapsen itku”, Mika Simoska, Tervolan kunnanjohtaja summaa. ”Ismo on auttanut monessa, ja kunnassa useampi laavu olisi jäänyt rakentamatta ilman hänen panostaan,” kunnanjohtaja jatkaa.

Sukupolvenvaihdoksesta toiseen

Ismo Ojan omistaman Aholan tilan historia ulottuu toisen maailmansodan jälkeiseen jälleenrakentamisen aikaan. Ojan isovanhemmat Hilma ja Arvo Pajari perustivat tilan vuonna 1947. Tilan maat lohkottiin isommasta Lapinniemen 10 -tilasta, jonka maat nuoripari osti Arvo Pajarin isoäidiltä. Pajarit hoitivat Aholan tilaa yli kolme vuosikymmentä, kunnes se siirtyi sukupolvenvaihdoksessa 1980-luvun alussa heidän tyttärelleen ja vävypojalleen, Marja-Liisa ja Heikki Ojalle. Tuossa vaiheessa lehmiä oli toistakymmentä.

1990-luvulla käsistään taitava Heikki Oja rakensi vanhan navetan tilalle uuden, aiempaa tilavamman parsinavetan putkilypsykoneineen. Tilalla hyödynnettiin maitotalousneuvojana toimineen Marja-Liisa Ojan asiantuntemusta kehittämällä karjanjalostusta. Ismo Oja otti Aholan tilan haltuunsa sukupolvenvaihdoksen myötä vanhemmiltaan vuonna 2007. Noin 20 lehmää siirtyi sukupolvenvaihdoksessa Ojalle. Ismo on opiskellut maaseutuyrittäjyyttä kotikuntansa oppilaitoksessa Louella. Sukupolvenvaihdoksen aikoihin tilalla tehtiin monia muutoksia. Hiehoparret muutettiin lehmäpaikoiksi, ja hiehojen kasvatus ulkoistettiin Niemisen tilalle vuonna 2006.

Viime vuosinakin Aholan tilalla on tehty uudistuksia. Vuonna 2019 parsinavettaa laajennettiin rakentamalla vasikkatilat, poikimakarsinat ja kahdeksan lisäpaikkaa lehmille. ”Eläimet laiduntavat noin sata päivää vuodessa, poikimakarsinat ovat erikseen. Vasikoille on tehty isommat ja paremmat karsinat, jotta eläinten hyvinvointi olisi turvattu”, Oja sanoo. Tilalla käy sorkanhoitaja 2–3 kertaa vuodessa, ja ulkoa löytyy muutama harja eläimille. Maito menee tilalta Valiolle, teuraat Atrian A-tuottajille. Vuoden 2021 lopussa tilalla on 43 lypsylehmää, joista kolme neljäsosaa on holsteineja, neljäsosa ayshire-rotua. Tulevaisuudessa Ismo Oja haluaa säilyttää suhdeluvun samanlaisena.

”Nyt viimeisen uudistuksen jälkeen navetta on täynnä”, palkittu Ismo Oja toteaa. Tilalta löytyy peltoa noin 85 hehtaarin verran. Viljaa viljellään kahdenkymmenen hehtaarin alueella, ja sen tuotto menee yhteistyötilalle. Metsätöitäkin riittää.

Oja korostaa yhteistyön merkitystä maaseudulla. Aholan tilalla hiehojen kasvatuksen ulkoistaminen on oivallinen esimerkki yhteistyöstä. Hiehot ostetaan takaisin tilalle, kun poikimiseen on noin kuukausi.

Yhteistyö kantaa myös sukupolvien yli. Ojan vanhemmat ovat auttaneet tilan töissä sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Apua tulee jo jälkipolveltakin. Ismon perheeseen kuuluvat puoliso Sirkka, joka käy tilan ulkopuolella töissä, sekä heidän kaksi poikaansa Otso ja Alpi. Sirkka auttaa tilan paperiasioissa.

Maitotiloista tyhjenevän Tervolan tulevaisuus

Tervolassa maidontuotanto on ollut perinteinen maatalouden päätuotantosuunta vuosikymmenten ajan. Taulukko Tervolan maitotilojen määristä osoittaa kuitenkin, että maitotilat ovat nykypäivänä jo harvinaisuus.

Maitotilat Tervolassa 2021–1965

20211820093519996219891051978236
20201920083519986519881061974290
20191920073719976819871191965714
2018202006381996701986134
2017222005411995701985149
2016232004441994731984155
2015242003461993761983157
2014272002531992781982164
2013272001551991871981184
20123020005719901021980210
201132
201033
Maitotilat Tervolassa 2021-1965

Vuoden 2021 maatalouden tukihaussa oli yhteensä 94 tervolalaista tuenhakijaa. Heistä maidontuottajia oli vain 18. Vertailun vuoksi vuonna 1965 maitoa tuotti kunnassa 714 yrittäjää. Vuosikymmeniin mahtuu monenmoista tarinaa siitä, mikä on saanut yhdet luopumaan maitotilan pitämisestä ja toiset jatkamaan. Maatalouden tulevaisuus näyttäytyy tilalliselle epävakaana. ”Isoja yksiköitä tulee lisää ja toisilleomavaraisuus nousee tärkeäksi motivaation lähteeksi”, Ismo Oja pohtii.

Tilallisen mielestä maanviljelijöiden määrä varmasti vähenee entisestään, kun jatkajia on vähemmän: ”Täysin tyhjästä ei maidontuotantoa aloiteta.” Oja uskoo kaikesta huolimatta Aholan tilan tulevaisuuteen: ”Ruokaa tarvitaan maapallolla aina. Jos pojilla intoa riittää, tilan toimintaa on jatkuvasti kehitettävä.”

Inspiraatiota elämäkerroista ja traditiosta

Ismo Ojan motivaatio työn tekemiseen löytyy ensisijaisesti tilan pitkästä historiasta: ”Kotitilan säilyminenelävänä on tärkeää.” Arjen työssä jaksamisessa auttavat oma kiinnostus ja halu touhuta eläinten kanssa.

Nuorena lomittajana Oja kiersi eri tiloilla ja sai näkemystä omaan työhönsä. ”Ehdottomasti kannattaatehdä muillakin tiloilla töitä”, Oja miettii. Se antaa realistista näkemystä. Oja uskoo esimerkin voimaan:

”Kannattaa perehtyä kirjoihin, esimerkiksi yritysjohtajien elämäkertoihin. Risto Siilasmaan, Steve Jobsin ja Einari Vidgrenin elämäkerroista olen saanut vinkkejä maatilan pyörittämiseen.” Yrittäjä pitää maatilan johtamista ihmisten johtamisena, mutta monenlaisilla tyyleillä voi menestyä. “Maatalouden töissä oppii monenlaista; voi myös opettaa uusia nuorempia työntekijöitä, jos intoa löytyy”, Ismo lopettaa.