Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Omat työkalut
Osiot
Sijainti: Pääsivu / Vapaa-aika ja liikunta / Kirjasto / Paasilinna -kokoelma

Paasilinna -kokoelma

Paasilinna-kokoelma

Paasilinna-kokoelma koostuu neljän Paasilinnan veljeksen, Ernon, Reinon, Arton ja Maurin kirjallisesta ja muusta tuotannosta sekä heitä koskevasta materiaalista. Kokoelma sijaitsee Tervolan kunnankirjastossa Paasilinna-vitriinissä. Paasilinna-kokoelmaan pyritään hankkimaan veljesten koko tuotanto: kirjat ja niistä tehdyt käännökset sekä muunlaiset taltioinnit, esimerkiksi äänikirjat, videonauhat ja dvd-levyt. Veljesten kirjatuotannosta reilu puolet on saatu kirjailija- ja kustantajalahjoituksina. Loput aineistosta kirjasto on hankkinut itse ja kokoelma täydentyy jatkuvasti.

Paasilinna-kokoelman aineisto on tarkoitettu vain tutkimuskäyttöön. Paasilinna-kokoelmaan kuuluvat teokset löytyvät kirjaston aineistotietokannasta Karpalosta asiasanalla Paasilinna-kokoelma.

 

Paasilinnat

Väinö ja Maija Paasilinna lähtivät lapsineen evakkotaipaleelle Petsamosta vuonna 1939. Reitti kulki Jäämeren kautta Norjaan, paluumatka poltetun Petsamon halki Suomeen. Jatkosodan Paasilinnan perhe harhaili tilapäisasunnoissa ympäri eteläistä Lappia ja joutui pakenemaan Lapin sodan tieltä Ruotsiin. Sodan jälkeen Paasilinnat asettuivat Tervolan Varejoelle. Yhtämittaista pakomatkaa kesti kymmenen vuotta.

Väliaikainen asunto, navetta ja sauna valmistuivat Varejoelle Kuikeron asutustilalle vuonna 1949. Väinö Paasilinna kuoli seuraavana vuonna. Maija Paasilinna jäi leskeksi omistaen asutustilan, 15 vanhaa markkaa ja kahdeksan lasta, joista yksi kuoli kolme päivää puolison kuoleman jälkeen keskitalvella. Rakenteilla ollut puolitoistakerroksinen omakotitalo valmistui vaikeuksien jälkeen vuonna 1951.

Paasilinnojen kotipiirissä kirjoittaminen ja lukeminen olivat itsestään selviä harrastuksia kaikille sisaruksille. Isä Väinö Paasilinna kirjoitteli paljon, mm. lentokirjasen Petsamolaisten musta kirja. Teos löytyy Reino Paasilinnan kokoamasta kirjasta Paasilinnat : sukukirja - lukukirja (1998). Väinö Paasilinna oli poliisi ja asioitsija, suora ja oikeudenmukainen mies äärimmäisyyksiin saakka. Hän ei jättänyt suuria omaisuuksia perillisilleen, mutta jätti yhden: kirjoittamisen taidon. Äiti Maija Paasilinna tuki lastensa omakustanteita, tilasi vähillä varoilla useita lehtiä perheelleen ja myös kotikirjastosta löytyi luettavaa. Arton tehtävänä oli noutaa kerran viikossa repullinen romaaneja Tervolan kirkonkylän kirjastosta. Kirjastoa sivutoimenaan hoitanut kunnanlääkäri lastasi pojan repun täyteen kirjoja välittämättä silloisista ohjeista, joilla yhdellä kertaa lainattavien kirjojen määrää säänneltiin. Kirjallista harrastusta tukeva perhe oli hyvä lähtökohta tuleville kirjailijoille.

Paasilinnan perheen lapsista vanhin Pasi oli opettaja. Salme oli ammatiltaan talousesimies. Hän käytti luomisvoimaansa teatterissa näyttelijänä. Erno oli kirjailija, poleemikko ja satiirikko. Hän julkaisi 49 teosta ja sai maamme arvostetuimmat kirjallisuuspalkinnot. Erno kuoli syyskuun viimeisenä päivänä vuonna 2000. Reinon viidestoista työ tai ammatti oli toimiminen Suomen edustajana Euroopan parlamentissa. Vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa hän ei enää asettunut ehdolle. Hän tuli tunnetuksi kantaa ottavista televisio-ohjelmistaan, joista hän on saanut mm. valtion palkintoja. Arto on maamme luetuimpia kirjailijoita ja palkittu myös kansainvälisesti. Hän on julkaissut yli 30 teosta ja romaaneja on käännetty muutamalle kymmenelle kielelle. Sirpa on koloristinen harrastelijamaalari ja asuu Sveitsissä. Kuopus Mauri on kulkenut isojen veljien jalanjälkiä ja on arvostettu kirjailija ja novelisti.

Paasilinnan perhettä ja sukua koskevaa tietoa löytyy laajemmin mm. Paasilinna-työryhmän puheenjohtajan Kauko Kuuselan kotisivuilta.

Paasilinnan kirjailijaveljekset

Paasilinnan perheestä neljä veljestä on ansioitunut kirjailijoina: Erno, Reino, Arto ja Mauri. Jokaisella on oma ja erilainen tyylinsä, mutta yhteisiä kiinnostuksen kohteita löytyy. Veljesten taustalla vaikuttaa samanlainen arvomaailma. Yhteistä on kiintymys luontoon, Lappiin ja pohjoisen erämaihin. Jähmeä byrokratia ja perusteeton virkavaltaisuus saavat kuulla kunniansa, jokaisen veljeksen suusta omalla tavallaan. Jokaisella on halu puolustaa tavallista pientä ihmistä ja hänen perusoikeuksiaan.

 

Erno Paasilinna

Erno Paasilinna syntyi Petsamossa 14.3.1935 ja kuoli Tampereella 30.9.2000. Hän toimi monipuolisesti lehti- ja kustannusalalla ennen vapaaksi kirjailijaksi ryhtymistään vuonna 1971. Erno Paasilinnaa voi luonnehtia satiirikoksi, poleemikoksi ja yhteiskuntakriitikoksi. Kirjoittamisessa hän piti pääasiana kieltä, lähinnä suomen kielen hallintaa ja sanoman tehokasta ilmaisua. Kielelliseltä tyyliltään hän oli selvä journalisti, piiskaavan ja hyökkäävän kielen käyttäjä. Erno Paasilinna oli suomalaisen kirjallisuuden äänekäs toisinajattelija.


Erno Paasilinnan tuotannossa erottuu kaksi suurta linjaa: yhteiskuntakriittinen sekä Petsamoa, Lappia, syrjäseutuja ja luontoa kuvaava ja puolustava linja. Pääosa hänen kirjoittamastaan on tavalla tai toisella vastarintakirjallisuutta: kritiikkiä, polemiikkia, vastatulkintaa tai vallitsevaa yleiskuvaa murtavaa. Toinen yhteiskunnallinen teema on perusvastakohta vallan ja alamaisuuden välillä: hän kritisoi voimakkaasti valtakoneistoja ja instituutioita sekä puolustaa alamaisia ja rahvaan syviä rivejä. Erno Paasilinnan keskeisiksi teemoiksi nousevat sananvapaus, ihmisten tasapäistyminen ja virkavaltaisuus. Hänen teksteissään näkyy kiintymys luontoon, erityisesti pohjoisen erämaihin, byrokratian ja auktoriteettien epäily sekä tavallisen pienen ihmisen puolustus.

Erno Paasilinna aloitti kirjailijanuransa satiirikokoelmalla Kylmät hypyt (1967). Sitä ennen hän oli jo toimittanut useita teoksia. Erno Paasilinnan tuotanto koostuu pääasiassa satiireista, esseistä, aforismeista sekä Lappia, Petsamoa ja pohjoisia erämaita käsittelevistä historiateoksista ja matkakertomuksista. Petsamosta kertovat kirjat Kaukana maailmasta (1980) ja Maailman kourissa (1983). Lisäksi hän kirjoitti elämäkertoja ja muistelmia sekä toimitti lukuisia lähinnä Lappi-aiheisia teoksia. Omaelämäkerrallinen ja kirjallinen muistelma Tähänastisen elämäni kirjaimet ilmestyi vuonna 1996. Varsinaisia fiktiivisiä teoksia hän kirjoitti kaksi: romaanin Kadonnut armeija (1977) ja novellikokoelman Nuoruusaikoja (1992).

Erno Paasilinna sai lukuisia palkintoja ja huomionosoituksia:

- Valtion kirjallisuuspalkinto 1971 satiirikokoelmasta Alamaisen kyyneleet
- WSOY:n tunnustuspalkinto 1975
- Valtion kirjallisuuspalkinto 1978 romaanista Kadonnut armeija
- Alfred Kordelinin säätiön kirjailijapalkinto 1979
- Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto 1979
- Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1983 historia- ja muistelmateoksesta Maailman kourissa
- Eino Leinon palkinto 1984
- Finlandia-palkinto 1985 esseekokoelmasta Yksinäisyys ja uhma
- Valtion 15-vuotistaiteilija-apuraha 1987 -
- Otavan kunniapalkinto 1988
- Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1993
- Aleksis Kivi -palkinto 1996
- Valtion taiteilijaeläke 1998

Tarkempia tietoja Erno Paasilinnasta ja hänen tuotannostaan löytyy Tampereen kaupunginkirjaston Pirkanmaalaisia nykykirjailijoita -sivuilta.

Reino Paasilinna

Reino Paasilinna on syntynyt 5.12.1939 evakkomatkalla Jäämerellä. Hän on yhteiskuntatieteen tohtori ja entinen europarlamentaarikko. Miltei kaikki hänen tekemisensä ovat tavalla tai toisella liittyneet joukkotiedotuksen maailmaan. Hän on työskennellyt mm. Tesvision ohjaajana, Yleisradion toimittajana, toimituspäällikkönä ja pääjohtajana. Reino Paasilinna kirjoittaa kantaa ottavasti lähinnä tietoyhteiskuntaa, joukkoviestintää ja Eurooppaa käsittelevistä aiheista.

Reino Paasilinna on kirjoittanut tiedonvälityksestä, joukkoviestinnästä ja tietoyhteiskunnasta koskien Suomea, Neuvostoliittoa ja laajemmin koko Eurooppaa. Teokset Näkeekö silmä - kuuleeko korva (1970) sekä Miellyttävää väkivaltaa (1986) käsittelevät aihetta lähinnä Suomen kannalta. Neuvostoliiton joukkoviestintää, tiedonvälitystä ja yhteiskunnallista muutosta kuvaavat tutkimukset Glasnost : julkisuuspolitiikka ja sen ilmeneminen Neuvostoliiton joukkotiedotusjärjestelmässä (1990), Glasnost - mediapommi Neuvostoliitossa 1985-1991 (väitöskirja 1995) sekä Glasnost and Soviet television (1995). Hän on toimittanut teokset EEurope : Euroopan elektroninen vallankumous ja Suomen uho (2001) ja European information society : towards new challenges (2002). Reino Paasilinnan muistelmateos Ankarat ajat : "vielä laulu kuuluu helvetistäkin" ilmestyi vuonna 1994. Hänen kokoamansa Paasilinnat : sukukirja - lukukirja julkaistiin vuonna 1998. Lisäksi Reino Paasilinnan tuotantoon kuuluu artikkeleita eri teoksissa ja lehdissä, dokumenttielokuvia, reportaaseja ja tv-ohjelmia sekä puheita ja kirjoituksia.

Reino Paasilinnaa on palkittu ja huomioitu monin tavoin:

- Lapin läänin lausunta- ja puhemestaruus 1959
- Jalkaväen plaketti 1961
- Suomen luonnonsuojeluliiton hopeinen ansiomerkki 1963
- Jussi-patsas 1965
- Valtion palkinto 1972 ja 1975
- Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1973
- Suomen Leijonan komentajamerkki

 

Arto Paasilinna

Arto Paasilinna on syntynyt 20.4.1942 Kittilässä. Hän on työskennellyt avustajana, toimittajana ja päätoimittajana eri lehdissä. Vapaaksi kirjailijaksi hän ryhtyi vuonna 1975. Arto Paasilinnan pääasiallista tyylilajia voi luonnehtia filosofiseksi huumoriksi. Hän on kirjoissaan käsitellyt lempeän humoristisesti useita kipeitäkin aiheita, mm. poikkeavuutta, itsemurhaa, dementiaa ja työttömyyttä. Arto Paasilinnan on luonnehdittu edustavan myös ns. erakkohuumoria, jossa huumorin ytimenä on yhteisöstä irrottautuminen.

Arto Paasilinnan romaanit ovat useimmiten veijariromaaneja, joissa päähenkilö joutuu vaelluksellaan merkillisiin tilanteisiin ja seikkailuihin. Romaanien sisäisenä jännitteenä on luonnon ja inhimillisen elämäntavan puolustaminen näennäisarvoja tavoittelevaa tuhoisaa elämänmuotoa vastaan. Sankari taistelee tavallisen ihmisen oikeustajun ja terveen järjen sanelemien ratkaisujen puolesta vastustaen jähmettävää byrokratiaa, kuntatason kähmintää, pienen ihmisen hyväksikäyttöä ja tasapäisyyden vaatimusta. Sankarin halu vapauteen, irti itseään ympäröivästä keskinkertaisuudesta, siivittää hänet lopulta nousemaan sen yläpuolelle. Romaanien sankari on useimmiten tavallinen suomalainen mies, joka elämänmuutoksen myötä löytää todellisen itsensä ja piilevät voimavaransa.

Arto Paasilinnan tuotanto koostuu pääosin romaaneista. Lisäksi hän on kirjoittanut reportaaseja, raportteja sekä tieto- ja matkakirjoja. Hänen esikoisteoksensa on reportaasi Karhunkaataja Ikä-Alpi (1964) ja esikoisromaaninsa Suomen ja Ruotsin välisestä kuvitteellisesta sodasta kertova Operaatio Finlandia (1972). Varsinaisen potin räjäytti ekologinen vaellustarina Jäniksen vuosi (1975), kertomus lehtityöhön kyllästyneestä toimittajasta ja hänen matkakumppanistaan pienestä jäniksenpojasta. Muita romaaneja ovat mm. Onnellinen mies (1976), Ulvova mylläri (1981), Hirtettyjen kettujen metsä (1983) ja Hurmaava joukkoitsemurha (1990). Arto Paasilinnan laajasta romaanituotannosta on tehty lukuisia elokuvia ja suurin osa teoksista on saatavana myös äänikirjana. Arto Paasilinnan teoksia on käännetty 40 kielelle (v. 2005). Hän on elävistä suomalaisista kirjailijoista eniten luettu, sekä Suomessa että ulkomailla.

Arto Paasilinna on saanut runsaasti palkintoja ja häntä on huomioitu monin tavoin sekä Suomessa että ulkomailla:

- Weilin+Göösin kirjailijapalkinnot 1975 ja 1976
- Jussi-patsas Jäniksen vuoden elokuvakäsikirjoituksesta 1978
- Valtakunnallisen keksintökilpailun pääpalkinto 1984
- Kirjapöllö 1988
- Air Inter -palkinto, Bordeaux (Ranska) 1989
- WSOY:n tunnustuspalkinto 1993
- Pro Finlandia -mitali 1993
- Giuseppe Acerbi -palkinto, Mantova (Italia) 1994
- Arto Paasilinnan Seura ry 1999

Arto Paasilinnan kustantaja on WSOY.


Mauri Paasilinna

Mauri Paasilinna on syntynyt 7.2.1947 Iissä. Hän on koulutukseltaan sosionomi ja työskennellyt metsätöissä, asiapoikana, rakennuksilla ja tehdastyöläisenä, sosiaaliohjaajana, sosiaali-, piiri- ja tiedotussihteerinä. Hän aloitti kirjailijanuransa 50-vuotiaana jäätyään työttömäksi.

Mauri Paasilinna kirjoittaa tarinoita Lapista ja luonnosta. Hän luo lukijan silmien eteen Lapin tunturit ja vedet, metsät ja rääseiköt. Päähenkilöinä ovat usein tavalliset ihmiset ja heidän ponnistelunsa onnea kohti. Elämisen täyteys syntyy hänen tarinoissaan yhteydestä luontoon ja sen ankariin ehtoihin. Vastakkainasettelua löytyy luonnonläheisen pohjoisen ja teknologisen etelän välillä, sekä tavallisten ihmisten kesken että yleisemmällä tasolla.

Mauri Paasilinnan kieli on mehevää, luonnonkuvaus havainnollista ja ihmiset eloisia. Hänen kertomuksensa ovat terävästi piirrettyjä ja niitä leimaa usein yllätyksellisyys. Hirtehisyys ei ole hänelle vierasta.

Mauri Paasilinnan tuotanto koostuu romaaneista ja novellikokoelmista. Esikoisteos Lapinhullu ja muita tarinoita ilmestyi vuonna 1997. Hänen muut teoksensa ovat: On ilmoja pidellyt (1998), Jo vain (1999), Sääsket (2000), Synnynnäisiä liikemiehiä (2000), Pohjoisen yössä kerran (2001), Valkoinen poro (2001), Kivijumalat (2002), Sotamorsian (2004, Korpivaellus (2005), Vihkiloma (2006), Jäämerentie (2007), Kylmän sodan kauppamiehet (2008), Roihankorpi (2009),  Ivan Petrov ja Helsingin henki (2010), Kannakselta kotiin (2013) ja Suomaalaiset (2015).

Mauri Paasilinnan kustantaja on Gummerus.

Paasilinna-vitriini

Paasilinna-vitriinin on suunnitellut ja toteuttanut Jideart Ky:n toimitusjohtaja Markku Jurmu. Hän on yhteistöillään arkkitehti-sisustusarkkitehti Päivi Mikolan kanssa menestynyt erinomaisesti sekä kansallisissa että kansainvälisissä huonekalusuunnittelukilpailuissa. Heidän töistään mm. Seitakivi-lasivitriini palkittiin Mööpeli 92 -kilpailussa ja Kalani-riippumatto voitti hopeaa kansainvälisessä Japanin puuhuonekalujen kilpailussa 1993.


Paasilinna-mitali ja Paasilinna-reliefi

Vitriinissä ovat esillä myös kuvanveistäjä Paavo Halosen suunnittelemat Paasilinna-mitali ja Paasilinna-reliefi. Mitalin etuosa kuvaa kirjaston edustalla sijaitsevan Paasilinna-monumentin veistososaa, missä kolmea kivenjärkälettä sitovat Petsamosta ja Varejoen Kuikerosta noudetut kivet. Mitalin kääntöpuolen elementtejä ovat Petsamon tunturit ja vuono, perheen turvaan vienyt Aunus-kalastuslaiva, Varejoki ja Kuikeron kuuluisa korpikuusimetsä. Pronssisen Paasilinna-mitalin halkaisija on 65 mm ja paino 140 g. Mitalin on valanut Ilkka Haapala. Kaksiosainen Paasilinna-reliefi on suurennos mitalin molemmista puolista. Kokoa pronssista valetulla reliefillä on 2 x 29,5 cm ja yhteispainoa 12 kg. Reliefin alustana on patinoitu puu.

 

Käytettyjä lähteitä sekä lisätietoja Paasilinnoista

 

- Arto Paasilinnan Seura ry. [Viitattu 30.10.2002]. Ei enää saatavilla www-muodossa.


- Haavikko, Ritva. 2000. Arto Paasilinna. Teoksessa Ritva Haavikko (toim.) Miten kirjani ovat syntyneet 4. Virikkeet, ainekset, rakenteet. Helsinki: WSOY, 273-278.

- Haavikko, Ritva. 2000. Erno Paasilinna. Teoksessa Ritva Haavikko (toim.) Miten kirjani ovat syntyneet 4. Virikkeet, ainekset, rakenteet. Helsinki: WSOY, 307-309.

- Kirjailija Arto Paasilinnan elämä, teokset ja kritiikki. Esitelmäopas. 2001. Toimittaneet Eeva-Liisa Lehtinen ja Katri Sarmavuori. Helsinki: Arto Paasilinnan Seura ry. 178 s.

- Kuusela, Kauko. [Viitattu 30.10.2002]. Saatavilla www-muodossa: http://www.tervola.fi/kuusela/paasilinna.htm.

- Leino, Eino. 2002. Lentojätkä. Arto Paasilinnan elämä. Helsinki: Otava. 303 s.

- Paasilinna, Arto. 2000. Arto Paasilinna. Teoksessa Ritva Haavikko (toim.) Miten kirjani ovat syntyneet 4. Virikkeet, ainekset, rakenteet. Helsinki: WSOY, 279-306.

- Paasilinna, Arto. 2002. Yhdeksän unelmaa. Helsinki: WSOY. 258 s.

- Paasilinna, Erno. 1996. Tähänastisen elämäni kirjaimet. Elämäkerrallisia ja kirjallisia muistelmia. Helsinki: Otava. 479 s.

- Paasilinna, Erno. 2000. Erno Paasilinna. Teoksessa Ritva Haavikko (toim.) Miten kirjani ovat syntyneet 4. Virikkeet, ainekset, rakenteet. Helsinki: WSOY, 310-335.

- Paasilinna, Erno. 2000. Matkakuvia menneiltä ajoilta. Matkakirja. Helsinki: Otava. 319 s.

- Paasilinna, Reino & Saksa, Markku. 1994. Ankarat ajat. "Vielä laulu kuuluu helvetistäkin". Porvoo: WSOY. 300 s.

- Paasilinnat : sukukirja - lukukirja. 1998. Koonnut Reino Paasilinna. Helsinki: Tietotori. 191 s.

- Papinniemi, Jarmo. 1997. Arto Paasilinna. Teoksessa Ritva Aarnio & Ismo Loivamaa (toim.) Kotimaisia nykykertojia. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 99-101.

- Tampereen kaupunginkirjasto. Pirkanmaalaisia nykykirjailijoita. Erno Paasilinna. [Viitattu 30.10.2002]. Saatavilla www-muodossa: http://www.tampere.fi/kirjasto/pirkanmaankirjailijat/paasilin.htm.