Lapissa etsitään entisajan kesänavetoita
Porisevat porstuat ja pohjoiset kulttuurimaisemat -hanke kerää tietoa kesänavetoista ja kesäkentistä yhdessä Tornionlaakson museon ja Lapin maakuntamuseon kanssa.
Lappilaiseen rakennushistoriaan kuuluvat oleellisena osana kesänavetat, joita ollaan nyt kartoittamassa Porisevat porstuat ja pohjoiset kulttuurimaisemat -hankkeen yhtenä ponnistuksena.
Hanke on kesän aikana haastanut Lapissa liikkuvat bongaamaan kesänavetoita. Idea haasteesta syntyi Tornionlaakson museon ja Lapin maakuntamuseon kanssa, kertoo Leader Pohjoisin Lapin Porisevat porstuat ja pohjoiset kulttuurimaisemat -hankkeen projektipäällikkö Isa Tuuri.
”Museoilla on tarvetta kesänavetoiden inventointitietojen päivittämiseen, mutta niiden resurssit ovat rajalliset. Katsoimme, että voimme hankkeessa auttaa kesänavetoiden kartoittamisessa ja saada kohteita museoiden tietokantaan asti.”
Kesänavetat ovat lehmien kesäaikaisia suojia, kun karja siirrettiin kesäksi laitumille metsiin tai niityille. Kesänavetat toimivat lypsypaikkoina ja karjan suojana pedoilta ja hyönteisiltä yöaikaan.
”Kesänavetta on erityislaatuinen rakennustyyppi koko Suomen mittakaavassa, mutta ehkä heikommin tunnettu. Peräpohjalainen ja tornionlaaksolainen malli on pyramidikattoinen, mutta myös harjakattoisia on rakennettu”, Tuuri sanoo.
Yli 100-vuotias kesänavetta
Myös Tervolassa on vielä säilynyt meidän aikaamme perinteisiä kesänavetoita. Yksi niistä seisoo ylväänä Suukoskella Tuomukan tilalla Anneli ja Erkki Jeremejeffin maalaispihapiirissä.
Tämä navettayksilö on harjakattoinen ja vankkahirsinen, hyvin säilynyt kesänavetta. Varmaa tietoa sen rakentamisvuodesta ei ole, mutta Anneli Jeremejeff arvioi, että rakennus on aivan 1900-luvun alun peruja.
”Kesänavetan rakensivat minun isovanhempani. Se oli käytössä etenkin minun vanhempieni aikana, mutta myös meidän aikanamme. Vedimme sinne pitkän ilmanpaineletkun ja lypsin siellä kesäisin kymmenen lehmää kannukoneella”.
Lapsuudestaan Anneli muistaa, kuinka he tekivät kesänavetalle sääskisavut.
”Pläkkiämpäriin laitettiin tuohia, lastuja ja heinää, sytytettiin tuli ja lisättiin rikkaruohoja. Siitä tuli savua, jota levitettiin kesänavettaan.”
Kesänavetta toi kesän
Anneli ja Erkki Jeremejeffin tilalla lehmät päästettiin laitumelle viikkoa ennen juhannusta ja oikeaan navettaan ne palasivat syksyllä, kun ilmat alkoivat viiletä. Heti kesänavettakauden alkaessa varsinainen navetta kuurattiin puhtaaksi tulevaa talvea varten.
Kesällä lehmät olivat yöt sisällä kesänavetassa, jonne ne aamuisin ruokittiin ja lypsettiin. Sitten lehmät lähtivät päiväksi ulos.
”Lannat siivottiin ja lattiat pestiin joka päivä. Illalla lehmät tulivat odottelemaan kellontarkasti kesänavettaan pääsemistä, rehuja ja lypsyä”, Anneli kertoo.
”Äidin ja isän aikana lehmät olivat ensin vielä metsässä päivät, mutta sitten alkoi tulla haavereita ja he päättivät, että lehmät siirtyvät niitylle. Ne olivat myös yöllä ulkona, mutta me emme niin enää tehneet.”
Porisevat porstuat ja pohjoiset kulttuurimaisemat -hanke aikoo elokuun lopussa arpoa palkinnon kaikkien kesänavetoita ilmoittaneiden kesken. Ilmoittamislomake löytyy verkkosivuilta https://pohjoisinlappi.fi/2025/07/02/bongaa-kesanavetta/
”Tarkoitus on, että lomake jää auki elokuun jälkeenkin, joten kesänavetoita ehtii vielä ilmoittaa pitkin syksyä”, Isa Tuuri sanoo.
Teksti ja kuva: Auni Vääräniemi
Jaa sivu eteenpäin