Yhteisen pöydän ruokailut toteutetaan Tervolassa toisin kuin kaupungeissa

Tervolan seurakunnan diakonissa Ritva Lampela sai syksyllä idean, että seurakunnan diakoniatyö alkaa järjestämään yhteisen pöydän ruokailuja kerran kuukaudessa.

”Tällaisia yhteisiä ruokailuja on jo seurakunnissa ympäri Suomea, ja olin sitä mieltä, että malli sopii myös Tervolaan. Isoissa kaupungeissa toiminta on syntynyt kauppojen ylijäämäruuan ympärille, mutta meillä tehdään toisin”, Lampela kertoo.

Tervolassa ruokailut mahdollistavat osittain seurakunnan talousarviovarat ja lisäksi lahjoitusvarat.

”Tervolan Osuuspankki on tehnyt lahjoituksen seurakunnan diakoniatyölle ikääntyneiden hyvinvoinnin lisäämiseen. Sitä käytetään nyt yhteisen pöydän ruokailujen järjestämisessä.”

Diakoniatyön ajatus toteutuu

Yhteisen pöydän ruokailu seurakuntakeskuksessa on järjestetty nyt kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla ruokailijoita oli 60 henkeä. Viimeksi ruokailijoita oli jo yli 80 henkeä. Suuren suosion selittää esimerkiksi se, että ruokailua ei ole tarkoitettu vain jollekin ryhmälle, vaan kaikille.

”Monilla paikkakunnilla ruokailulla on niin sanotusti etuliike, eli on eroteltu, kenelle se on tarkoitettu. Meillä erottelua ei tehdä. Olenkin kuullut monia sanovan, kuinka mahtavaa tällainen toiminta on”, Ritva Lampela kertoo.

”Mukaan tulee heitäkin, jotka eivät muuten osallistu seurakunnan tapahtumiin. Tässä todella toteutuu seurakunnan diakoniatyön ajatus.”

Tunnelma ruokailuissa on ollut mukava, kun ihmiset keskustelevat. On naurua ja iloisia ilmeitä.

”Kiitollisia kävijät ovat myös olleet. Joka kerta on ilmestynyt uusia kasvoja mukaan, kun ihmisiä on rohkaistunut tulemaan mukaan.”

Vapaaehtoinen maksu

Mitä yhteisen pöydän äärellä sitten syödään? Tarjolla on ollut esimerkiksi lohikeittoa ja palapaistikastiketta lisukkeita unohtamatta. Jälkiruokakahvit kuuluvat tietysti asiaan.

Ritva Lampela kiittää, että vapaaehtoisia on riittänyt yhteisen pöydän antiminen loihtimiseksi. Vapaaehtoistyö oli ehtona ruokailujen alkamiselle.

Yhteisen pöydän ruokailu on maksuton, mutta halutessaan siitä voi antaa vapaaehtoisen maksun.

”Sen antamista ei mitenkään kytätä, vaan pöytien päässä on rasiat, jonne voi laittaa jotain, jos niin haluaa ja on varaa. Varat menevät hyväntekeväisyyteen esimerkiksi kirkon ulkomaanavun keräyksiin.”

Yhteisen pöydän ruokailut jatkuvat myös ensi vuoden puolella kerran kuukaudessa.

Teksti: Auni Vääräniemi