Tervola lukee! -lukuhaaste
Tervolan kirjasto haastaa paikalliset lukemaan ja jakamaan lukukokemuksiaan – pysy kuulolla uudessa lukuhaasteessa ja löydä seuraava lempikirjasi!
Tervolan kirjasto kutsuu paikallisia mukaan Tervola lukee! -lukuhaasteeseen, jossa yksi tervolalainen kerrallaan pääsee tutustumaan kirjaston suosittelemiseen kirjaan ja jakamaan oman lukukokemuksensa muille. Osallistuja saa vaikuttaa luettavaan kirjaan kertomalla omista lukutoiveistaan, ja kirjasto kokoaa niiden pohjalta sopivia ehdotuksia – mukaan voi valikoitua myös jotain yllättävää.
Haasteessa luetaan, arvioidaan ja ennen kaikkea jaetaan lukemisen iloa. Osallistuja kirjoittaa kirjasta lyhyen arvion, jossa hän kertoo teoksesta omin sanoin ja antaa sille arvosanan. Arviot julkaistaan kirjaston somessa, kirjastotilassa, Tervola-lehdessä ja kirjaston verkkosivuilla, jotta muutkin lukijat saavat uusia ideoita ja näkökulmia luettavaksi.
Lukuhaaste tarjoaa mahdollisuuden löytää uusia kirjailijoita ja genrejä, pohtia omaa lukukokemusta sekä olla mukana tuomassa esiin paikallisten lukijoiden ääntä.
Pia Palokangas syventyi Seireenit-kirjaan
Emilia Hart: Seireenit
Lucy saapuu siskonsa luokse Australian rannikolle ja huomaa tämän kadonneen. Yrittäessään selvittää siskonsa katoamisen taustoja Lucy joutuu kohtaamaan myös oman perheensä salaisuudet, jotka kietoutuvat tiiviisti sisaren katoamiseen. Koko kerronnan ajan Lucy näkee unia, jotka viittaavat sekä jälleensyntymään että selvännäköisyyteen. Unissaan hän siirtyy 1800-luvun vankilaivalle, jossa päähenkilöinä ovat irlantilaiset sisarukset Mary ja Alice. Mary ja Alice on tuomittu päällekarkauksesta karkotukseen ja heitä ollaan kuljettamassa vankilaivalla Australiaan. Unissaan Lucy kokee ja muistaa kaiken, mitä hekin ovat kokeneet matkansa aikana. Lucyn tietämättä myös hänen siskonsa Jess on nähnyt samankaltaisia unia. Maryn ja Alicen tarina kietoutuu unien kautta Lucyn ja Jessin arkipäivään ja molemmat yrittävätkin tahoillaan selvittää, ketä vangitut sisaret olivat ja mitä heille tapahtui.
Suosikkikirjakseni tämä ei päätynyt, sillä en pitänyt teoksen osittaisesta epäloogisuudesta ja tarinan poukkoilevasta ja epäselvästä juonesta. Esimerkiksi nämä kohdat jäivät täysin mysteereiksi: päähenkilö vaihtuu kerronnan aikana Lucysta Jessiin ja sitä kautta Marysta Aliceen ja välillä on melko epäselvää, kuka oikein on tarinan todellinen päähenkilö. Myös uppoavan laivan ja naisvankien pelastautumista kuvataan useamman sivun verran, mutta heidän merkityksensä jää lopulta avoimeksi: miksi juuri nämä henkilöt oli tärkeä pelastaa ja mitä heille tapahtui myöhemmin?
Kirja ei ole perinteinen feelgood -romaani, vaan käsittelee vaikeitakin aiheita, kuten lapsen hylkäämistä, naisvankien väkivaltaista kohtelua sekä seksuaalista hyväksikäyttöä. Suosittelen kirjaa erityisesti niille, jotka pitävät merestä, historiasta, mytologiasta, maagisesta tunnelmasta ja tarinoista eri aikakausien välillä.
Arvosana: 2/5
Kirjan saatavuustiedot Lapin kirjaston verkkokirjastossa löydät täältä.
Tarja Leinonen pohti hyvyyden kehitystä
Rutger Bregman: Hyvän historia – Ihmiskunta uudessa valossa
Rutger Bregman on nuori (s.1988) alankomaalainen historioitsija. Hyvän historia -teoksessaan Bregman haluaa todistaa kumoon historiassa yleisesti toistetun ajatuksen siitä, että ihminen on luonnostaan itsekäs ja ihmiskunta tavoittelee vain omaa etuaan. Hän kirjoittaa teoksen käsittelevän vallankumouksellista ajatusta: ”Että useimmat ihmiset ovat kunnollisia”.
Teos sisältää valtaisan määrä tarinoita ja tutkimuksia historian eri ajanjaksoilta, joissa todistellaan ihmisen itsekkyyttä ja moraalittomuutta. Kunkin tarinan tai tutkimuksen jälkeen Bregman pyrkii puolestaan osoittamaan johtopäätökset vääriksi. Hän on hyödyntänyt tehtyjen tutkimusten myöhemmin avautuneita arkistoja ja löytänyt niistä tukea ajatuksilleen. Samoin hän on etsinyt käsiinsä vielä elossa olevia henkilöitä, jotka ovat olleet osallisia tapahtuneisiin asioihin tai muistavat tapahtuneesta.
Bregman luo teoksessaan uuden ihmislajia kuvaavan termin, Homo puppy. Hän todistelee, että luonnonvalinta ei välttämättä suosinutkaan ilkeintä ja kovinta tyyppiä vaan ystävällisintä ja huomaavaisinta. Teoksensa lopuksi Bregman toteaa, että parempi maailma ei ala meistä itsestämme yksilöinä vaan meistä yhdessä. Hän esittää kymmenen laatimaansa elämänohjetta, joita noudattamalla parempi maailma voisi syntyä.
Valitsin tämän kirjan luettavakseni melko vähäisellä taustoihin perehtymisellä. Kuvittelin saavani luettavakseni analyyttisen ja järjestelmällisesti etenevän historiateoksen. Ja mitä sainkaan: hengästyttävän määrän erilaisia tarinoita ja tutkimuksia ihmisen tuhoisasta käytöksestä. Sisällöt eivät edenneet lainkaan kronologisesti, vaan hypellen tarinoista ja aikakausista toisiin. Toki teoksen kirjoittajalla on varmaankin ollut oma logiikkansa, kuinka sisältö rakentuu, mutta minulle se ei aivan kirkastunut. Usein piti palata katsomaan sisällysluetteloa, että mihinkäs tämä nyt liittyykään. Mutta kun pääsi ns. ”kyytiin”, eli kiinni kirjoittajan tyylistä, niin lukumatka oli aivan mielenkiintoinen. Osa tarinoista oli tuttuja, osa uusia. Mielenkiintoista oli lukea, kuinka Bregman tarina tarinalta kumosi aiemmin historiassa tehdyt johtopäätökset ihmisen lähtökohtaisesta pahuudesta.
Ajattelin, että on vaatinut valtavaa rohkeutta nuorelta tutkijalta teilata maailmanmainetta niittäneiden tutkijoiden ja filosofien päätelmät tutkimuksistaan. Hän tuo ilmi, että joissakin tutkimuksissa oli ollut selvää johdattelua. Kiltti ihminen ja kiltti ihmiskuva ei ole kovin myyvä, sen sijaan raadollinen ihmisyys kävi kaupan ja näin on valitettavasti nykypäivänäkin.
Bregmanin pääviesti, useimmat ihmiset ovat kunnollisia, ei tullut minulle henkilökohtaisesti vallankumouksellisena näkemyksenä. Itse maailmaa ja ihmisyyttä positiivisesta vinkkelistä aina tarkastelleena tämä vain vahvisti omaa näkemystäni.
Tätä kirjaa en voi suositella ihan kaikille. Täytyy olla kiinnostunut ihmiskuvasta, sen muotoutumisesta ja historian tarinoista, silloin lukukokemus voi olla antoisa.
Arvosana 4/5
Kirjan saatavuustiedot Lapin kirjaston verkkokirjastossa löydät täältä.
