Luppoaikaa kirjastolla
LukuLuppo-tapaamisissa päiväkodin lapsiryhmä rauhoittuu sadun äärelle yhdessä Luppo-koiran kanssa. Lukuhetken aikana lapset saavat kuunnella satua ja tutustua turvallisesti koiraan.
Kirjastoon saapuu vieras, jonka tuloa odotetaan erityisen innokkaasti. Kun lapinporokoira Luppo astelee lastenosastolle, päiväkodin Vekarat-ryhmän lapset pääsevät kuuntelemaan satua ja samalla rapsuttelemaan nelijalkaista ystävää.
Kirjaston ja varhaiskasvatuksen yhteistyönä toteutettavat tapaamiset kestävät noin 20–30 minuuttia lapsiryhmän jaksamisen mukaan.
Tällä kertaa kirjastovirkailija Johanna Peura lukee Hannele Huovin Huuhu-vuoren satuja -kirjasta koira-aiheisen sadun Nenämusiikkia. Satukirjan kuvien sijaan keskitytään kuunteluun, sillä nyt pääosassa on Luppo.
Lapset voivat kuunnellessaan silittää koiraa, jos haluavat. Lukuhetken ohjelmaan voi kuulua myös muuta yhteistä tekemistä. Tällä vierailulla kokeiltiin joogaleikkiä.
Hetki lukemisen äärellä
Lukemisen ja lukutaidon edistäminen on tärkeä osa LukuLuppo-toimintaa. Sadun kuunteleminen tukee lapsen kielellistä kehitystä, ja samalla kirjasto tulee lapsille tutuksi vapaamuotoisessa tilanteessa.
”Lapselle on rikkaus, mitä useampaa erilaista lukijaa hän kuulee”, Johanna Peura sanoo.
LukuLuppo-hetken aikana kirjastossa vallitsee aivan omanlaisensa tunnelma.
”Täällä on silloin ihan todella hiljaista. Lukijana lasken myös omaa äänenvoimakkuuttani, ja ollaan lasten kanssa ihan rauhassa. Huomaan, että lapset lähtevät päiväkodille hyväntuulisina”, Johanna Peura kuvailee.
Hänelle tapaamisista ovat jääneet mieleen myös lasten kertomukset omista lemmikeistään. Niistä kerrotaan silmät säihkyen, ja puheesta välittyy, kuinka tärkeitä eläimet lapsille ovat.
Parasta tapaamisissa on Johanna Peuran mielestä se, että kaikki ovat läsnä omalla tavallaan. Yksi keskittyy tarinaan, toinen rapsuttelee Luppoa. Keskelle tavallista arkea syntyy pieni kiireetön yhdessäolon hetki.
Luppoa odotetaan jo päiväkodilla
Varhaiskasvatuksen opettaja Johanna Juntikka kertoo, että yhteistyö käynnistyi kirjaston yhteydenotosta. Kirjastolla oli jo ajatus siitä, kuinka satuhetki voitaisiin toteuttaa Lupon kanssa. Koska kirjaston ja varhaiskasvatuksen välinen yhteistyö on muutenkin tiivistä, LukuLuppo oli luonteva uusi tapa tehdä yhteistyötä.
LukuLuppo-päiviä odotetaan päiväkodilla innolla. Johanna Juntikan mukaan lapsille oli tärkeää tietää, milloin heidän oma vuoronsa koittaisi.
”Lapset odottivat LukuLuppo-tapaamisia aina innolla ja erityisesti sitä, milloin olisi heidän oma vuoronsa päästä tapaamaan Luppoa. Jo ennen kirjastolle lähtöä oli jännitystä ja innostusta ilmassa, että kohta päästään Luppoa silittelemään”, Johanna Juntikka kertoo.
Hauskaa oli myös lasten ihmetys siitä, että kirjastossa odottaisikin ihan oikea koira.
Varhaiskasvatuksen näkökulmasta satuhetki tukee lasten keskittymistä, kuuntelemisen taitoja ja kielellistä kehitystä. Samalla harjoitellaan vuorovaikutusta ja yhdessä olemista.
Johanna Juntikan mukaan koiran kohtaaminen tuo satuhetkeen oman erityisen lisänsä. Se tekee tilanteesta lapsille elämyksellisen ja tarjoaa samalla mahdollisuuden harjoitella lempeyttä ja empatiaa.
”Voin tuoda koiran avulla iloa päivään”
Luppo on tottunut kohtaamaan erilaisia ihmisiä ja ympäristöjä. Sen omistaja Minni Kemoff oli aiemmin Lupon kanssa mukana Suomen Karva-Kavereiden toiminnassa. Luppo on testattu Karva-Kaveri, ja Minni Kemoff on käynyt toimintaan liittyvän koulutuksen.
Testauksessa arvioidaan koiran suhtautumista esimerkiksi yllättäviin liikkeisiin ja ääniin, liukkaisiin lattioihin sekä erilaisia apuvälineitä käyttäviin ihmisiin.
Minni Kemoff kuvailee Luppoa maailman kilteimmäksi koiraksi: hyvin rauhalliseksi mutta samalla innokkaaksi osallistumaan kaikkeen tekemiseen.
Lasten seurassa Luppo ottaa tilanteet lunkisti. Rauhallisesta olemuksesta on ollut apua jopa koiria pelkääville lapsille. Samalla tapaamiset tarjoavat luontevan mahdollisuuden opetella, kuinka koiraa lähestytään ja miten sen kanssa toimitaan.
Minni Kemoffille parasta LukuLuppo-tapaamisissa on lasten aito ilo ja innostus. Pehmeää turkkia pääsee silittämään, ja joskus Lupon häntä saattaa pyyhkäistä lasta kasvoillekin.
”Voin tuoda koiran avulla iloa päivään”, Minni Kemoff kiteyttää.
Johanna Peura puolestaan toivoo lasten muistavan LukuLuppo-hetkistä ennen kaikkea koiran kohtaamisen, tarinan kuuntelemisen ja yhdessäolon. Juuri sitä luppoaikaa: satu, Luppo vierellä ja hetki ilman kiirettä.
Jaa sivu eteenpäin