”Voisitko tehdä minullekin?” – yksi kysymys muutti Elli Laineen käsityöharrastuksen suunnan kohti yrittäjyyttä
Elli Laine julkaisi somessa kuvia tuftatuista töistään ja huomasi pian, että niitä halusivat muutkin. Nyt 22-vuotias tervolalainen rakentaa Tuftellia kevytyrittäjänä ja haaveilee omasta studiosta sekä nykyistä suuremmista teoksista.
Tuftauspyssy painetaan pingotettua kangasta vasten. Lanka kulkee kankaan läpi, ja toiselle puolelle alkaa vähitellen muodostua pehmeä kuvio.
Elli Laineen työpiste löytyy tällä hetkellä kodin olohuoneesta. Siinä syntyvät Tuftellin tuftatut seinätekstiilit, valmiit mallit ja asiakkaiden kanssa suunnitellut tilaustyöt.
Vielä vähän aikaa sitten Elli teki tuftattuja töitä lähinnä itselleen. Sitten hän julkaisi niistä kuvia Instagramissa ja ihmiset alkoivat kysyä, voisiko hän tehdä töitä myös heille.
Siitä harrastus alkoi vähitellen muuttua työksi.
Yhden valmiin työn takana on enemmän vaiheita kuin seinällä näkyvä lopputulos kertoo. Ensin työ suunnitellaan ja piirretään kankaalle, sitten kuva tuftataan. Sen jälkeen työ liimataan, sen annetaan kuivua, se trimmataan ja viimeistellään. Lopuksi yksityiskohtia ja kuvioiden rajoja voidaan vielä siistiä käsin pinseteillä.
Yhteen lemmikkikuvasta tehtävään työhön voi mennä seitsemän tai kahdeksan tuntia, käytännössä kokonainen työpäivä.
Käsillä tekeminen tuli tutuksi jo lapsena
Tuftaus on Elli Lainelle melko uusi tekniikka, mutta käsillä tekeminen ei.
Hän on piirtänyt ja maalannut pienestä asti. Molemmat mummot ovat tehneet paljon käsitöitä, ja ensimmäisellä tai toisella luokalla toinen heistä vei Ellin Marjaana Kolan vetämään käsityöpiiriin. Siellä kokeiltiin monenlaista tekemistä ompelusta kutomiseen ja korujen valmistamiseen.
Elli näkee omassa tekemisessään yhteyden myös Tervolaan. Lapsena erilaisia harrastuksia pystyi kokeilemaan ilmaiseksi tai hyvin edullisesti. Myöhemmin esimerkiksi Maaseudulta Käsin -messuilla hän on kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon paikkakunnalla on erilaisia käsillä tekijöitä.
”Täällä tuntuu olevan sellainen kulttuuri, että todella moni tekee käsitöitä. Ei ole mitenkään kummallista, että nuoretkin ihmiset vaikka neulovat. Kun on täältä maalta, käsillä tekeminen on ollut pienestä asti aika tavallinen asia.”
Tuftauksen Elli löysi muutama vuosi sitten somesta. Seinillä olevat pehmeät tekstiilityöt herättivät kiinnostuksen, ja tekniikassa yhdistyivät hänelle valmiiksi tärkeät asiat: käsillä tekeminen, värit ja mahdollisuus toteuttaa omia ideoita.
Ensimmäisen konetuftatun työnsä Elli teki kurssilla. Aiheena oli mustikka.
Somesta tulivat ensimmäiset asiakkaat
Tuftauskurssille Elli ei mennyt ajatellen ryhtyvänsä yrittäjäksi.
Ajatus jonkinlaisesta omasta yritystoiminnasta oli kyllä pyörinyt mielessä jo useamman vuoden, mutta sopivaa tekemistä ei ollut löytynyt. Hän oli esimerkiksi neulonut pitkään villapaitoja ja huomannut samalla, kuinka paljon aikaa yhden käsityön tekemiseen voi kulua.
Tuftauksen kohdalla suunta alkoi löytyä asiakkaiden kautta.
Elli teki töitä itselleen ja julkaisi niistä kuvia Instagramissa. Pian ihmiset alkoivat kysyä, voisiko hän tehdä samanlaisia myös heille.
Nykyisin Tuftellilla on valmiita malleja, mutta Elli tekee myös yksilöllisiä tilaustöitä. Asiakkaalla voi olla esimerkiksi valokuva omasta lemmikistään. Sen pohjalta Elli piirtää yksinkertaisemman luonnoksen, jota muokataan asiakkaan kanssa koon, värien ja yksityiskohtien osalta.
Samalla oma kädenjälki on alkanut löytyä. Elli kertoo tunnistavansa töistään esimerkiksi tietyn tavan viimeistellä ja yksinkertaistaa lemmikkien kuvia.
Osaaminen on syntynyt ennen kaikkea tekemällä. Kesällä materiaaleihin kului satoja euroja, kun Elli teki töitä myös pelkästään harjoittelun vuoksi. Kaikki harjoitustyöt eivät ole päätyneet myyntiin, mutta jokainen niistä on opettanut jotakin tekniikasta.
Yksi erityinen työ on parhaillaan kesken. Ellin äiti on tilannut tyttäreltään oman hääkimppunsa tuftattuna.
Ajatus hääkimpun muuttamisesta tekstiilityöksi on Ellistä erityisen kiinnostava, ja jo keskeneräinen työ kuuluu hänen omiin suosikkeihinsa.
Omalle työlle piti antaa hinta
Ensimmäinen oikea tilaus toi mukanaan uudenlaisen kysymyksen: mitä itse tehdystä työstä uskaltaa pyytää?
”Se tuntui ihan hirveältä. Aivan järkyttävältä”, Elli kuvailee ensimmäistä hinnoittelukokemustaan.
Hän muistaa soittaneensa läheiselleen kysyäkseen neuvoa. Vastaukseksi tuli muistutus siitä, ettei omaa työtään voi antaa puoli-ilmaiseksi.
Oman tekemisen muuttuminen myytäväksi tuotteeksi vaati uudenlaista ajattelua.
Käsintehdyn työn hinnassa ovat materiaalien lisäksi mukana työhön käytetyt tunnit ja muut kulut. Elli käyttää tuftauksessa villalankaa, ja jo materiaalikustannukset voivat olla merkittävät. Jos yhden tilaustyön tekemiseen kuluu kokonainen työpäivä, myös omalle ajalle pitää opetella antamaan arvo.
Asiakkaan kanssa voidaan kuitenkin lähteä liikkeelle myös budjetista. Jos esimerkiksi lahjaan on käytettävissä tietty summa, yhdessä voidaan miettiä, minkä kokoinen ja millainen työ sillä on mahdollista toteuttaa.
Hinnoittelussa näkyy ehkä selvimmin se hetki, jolloin omaksi iloksi tekeminen alkaa muuttua yrittäjämäiseksi työksi.
Kun työpiste on sohvan vieressä
Kun ensimmäisiä tilauksia alkoi tulla, tarvittiin myös tapa laskuttaa tehdystä työstä. Kevytyrittäjyys tarjosi Ellille yksinkertaisen mahdollisuuden kokeilla, mihin asiakkaiden kysyntä johtaa.
Toiminta on vielä nuorta, ja Elli itse korostaa olevansa yrittäjäpolkunsa alussa.
”Tähän asti tämä on ollut vähän kuin ruusuilla tanssimista. On ollut vain mukavaa.”
Ensimmäisiä yrittäjyyden opetuksia on silti jo kertynyt.
Yksi niistä liittyy työtilaan.
Tuftellin työpiste sijaitsee tällä hetkellä kotona olohuoneessa aivan sohvan tuntumassa. Vapaa-ajallakin katse siirtyy helposti työpisteelle ja keskeneräiseen tilaukseen. Television ääressä voi tulla tunne, että samalla voisi käydä tekemässä vähän työtä.
Jos Elli antaisi toiselle aloittavalle luovan alan tekijälle neuvoja, ainakin kaksi asiaa hän jo nostaisi esiin: oma työ kannattaa opetella hinnoittelemaan oikein ja, jos mahdollista, työlle kannattaa järjestää erillinen tila.
Haaveissa suuremmat työt ja oma studio
Tällä hetkellä Elli rakentaa Tuftellia terveydenhoitajaopintojensa rinnalla. Valmistumiseen on haastatteluhetkellä noin puolitoista vuotta.
Valmistumisen jälkeen hän haluaa myös koulutustaan vastaavaan työhön. Terveydenhoitajan ammatti ja Tuftelli eivät kuitenkaan näyttäydy vaihtoehtoina, joista pitäisi valita vain toinen.
Jos luova työ kasvaa, sen osuus omasta työelämästä voi kasvaa mukana.
Tulevaisuudesta on jo myös konkreettisia haaveita.
Elli haluaisi tehdä nykyistä suurempia ryijyjä ja muita töitä. Mielessä on esimerkiksi neliosainen teossarja, jossa jokainen teos kuvaisi yhtä vuodenaikaa. Töitä olisi hienoa saada esille näyttelyihin, messuille ja myyjäisiin tai myyntiin johonkin paikalliseen liikkeeseen.
Erityisen kiinnostavalta tuntuu ajatus suuremmasta tilaustyöstä julkiseen tilaan, esimerkiksi kouluun.
”Olisi hienoa saada tilaus jostakin isommasta, pysyvästä työstä.”
Haaveisiin kuuluu myös oma pieni studio tai työtila.
Sille olisi käytännöllinenkin tarve. Elli kertoo tuftauksesta ja villalangasta syntyvän työskentelytilaan paljon villapölyä. Oma työtila tekisi samalla selvemmän rajan työajan ja vapaa-ajan välille.
Vastapainoa ruudulle ja massatuotannolle
Ehkä tärkein syy jatkaa löytyy kuitenkin muualta kuin tulevaisuuden studiosta tai suuremmista tilauksista.
Elli tekee opintojensa vuoksi paljon töitä tietokoneella. Myös vapaa-ajalla aikaa kuluu helposti puhelimen ja muiden ruutujen ääressä.
Tuftaus tarjoaa sille vastakohdan.
Tietokoneella kirjoitettu essee lähtee sähköisesti opettajalle, eikä tekijän käteen jää mitään konkreettista. Tuftauksessa työ on koko ajan silmien edessä. Sen näkee muuttuvan vaihe vaiheelta langasta valmiiksi kuvaksi.
Elli kuvailee käsillä tekemistä maadoittavaksi ja rauhoittavaksi. Välillä hän työskentelee ilman musiikkia, äänikirjaa tai muuta taustalle tuotua ärsykettä. Työhön voi uppoutua niin, että muutaman tunnin jälkeen huomaa unohtaneensa jopa syödä.
Ajatus ulottuu myös tuftauksen ulkopuolelle. Ellille kaikenlainen käsillä tekeminen voi tarjota saman vastapainon, oli kyse sitten käsityöstä tai vaikka mopon rassaamisesta.
Myös käsintehtyjen tuotteiden ostamiseen liittyy hänelle oma merkityksensä.
”Käsityön ja taiteen ostaminen on minusta myös eräänlainen vastalause massatuotannolle, jossa tavaroita tehdään isoissa erissä, halvalla ja samanlaisina.”
Tuftauksessa konkreettinen työ, luovuus ja tekemisen rauha yhdistyvät tavalla, jonka vuoksi Elli haluaa palata sen ääreen uudelleen.
” Minusta on hienoa palata siihen, että nyt minä teen itse tätä työtä tässä ihan hiljaa.”
Lue myös muut Tervola, tekevien ihmisten kunta -juttusarjan jutut!
Tervolassa riittää tekemisen meininkiä ja yrittäjähenkeä, ja juuri siksi haluamme nostaa paikalliset tekijät esiin Tervola – tekevien ihmisten kunta -sarjassa.
Kerromme tarinoita tervolalaisista yrityksistä ja ihmisistä niiden takana. Jos sinä tai yrityksesi haluaisitte olla mukana, ota yhteyttä ja tehdään yhdessä yritysjuttu.
Jaa sivu eteenpäin
