Lampurina energiamurroksen aallonharjalla Simossa - Ville Eskola

10 vuotta lammastilalla yrittäjänä

Vuonna 2014 Ville aloitti lampurina Simossa. Lampurina toimiminen ei ollut yrittäjän suunnitelmissa mutta hänen isänsä menehtyi ja täytyi päättää mitä lammastilalle tehdään. Yrittäjä itse opiskeli Oulussa yliopistossa, mutta päätti muuttaa Simoon lammastilan pyörittäjäksi opiskeluiden ohella. ”Olihan se – hyppy tuntemattomaan!”, Ville toteaa. Opiskeluissa yrittäjää on kiinnostanut aina energia-asiat. ”Ympäristötekniikka, älykkäät sähköjärjestelmät ja kestävät energiajärjestelmät vievät helposti mennessään,” yrittäjä kertoo opiskeluistaan. ”Tällaisena energiamurroksen aikana on hyvä aika opiskella erilaisista menetelmistä ja järjestelmistä, että olisi myös itse valmis uuteen,” yrittäjä jatkaa. Koronan kautta yrittäjälle avautui mahdollisuus opiskella paremmin myös etänä. ”Maatilan työt on monesti kiinni sen hetkisestä politiikasta, joten kannattaa olla aina jokin toinen varasuunnitelma, siksi kannattaa opiskella,” Ville toteaa.

Yrittäjä on havainnut, että erityisesti Perämeren alueelle on lisätty tuulivoimaa ja aurinkovoimaa. ”Lammashommat on suhteellisen kuluttavia ja vaatii kovan hinnan,” yrittäjä sanoo. Yrittäjä on pohtinut useamman kerran, että siirtyäkö energia-alan hommiin vai jatkaako maatilan töitä. ”Maatilantyöt ovat silti etusijalla vielä,” yrittäjä kertoo. Yrittäjä kuitenkin on miettinyt, että voisiko aurinkovoimaloiden yhteyteen saada lammaslaidunnusta myös omalta osaltaan.

”Suomen mittakaavassa mahdollisuudet ovat haastavia lammastaloudelle, koska isommat ketjut pitää omalta osaltaan hihnat kireällä,” yrittäjä kertoo. Lammastaloudessa liha kulkee monen käden kautta ennen kuin se saadaan myytyä ja tuottamaan tulosta. ”Kukaan ei tee hyväntekeväisyyttä, mutta jos olisi enemmän kilpailua niin myös maatalousyrittäjät pääsisivät paremmille tuloille,” Ville toteaa.

”Lampurina tuntuu, että kaikki muut sanelevat sen, miten hommat hoidetaan. Koko tukijärjestelmä EUsta Helsinkiin ja ELY-keskuksiin. Välillä turhauttaa, että ollaan aina viimein muiden armoilla.”, yrittäjä toteaa. Aurinkovoimaloiden ja lampureiden yhteistyö voisi olla molemmille hyvä vaihtoehto koska lampaat pitäisivät voimala-alueet siistinä ja hoidettuna ja energiayhtiöt voisivat työllistää paikallisia toimijoita tätä kautta. ”Meidän tilamme on erikoistunut maisemanhoitoon eli luonnon monipuolisuuden hoitoon,” Ville kertoo.

Yrittäjän vanhemmat ovat jo aloittaneet tämän maisemanhoidon ja ovat olleet ensimmäisiä tiloja Simossa, jotka siihen ovat panostaneet. Yrittäjä kokee, että perushommat olivat kunnossa tilalla hänen aloittaessa mutta peltojen puute lähialueella haastaa. ”Heinää on kallista tehdä, ja ei löydy kuin muutaman hehtaarin kokoisia peltoja läheltä,” yrittäjä sanoo. Tilalla on jo 1980 – luvun lopulla erikoistuttu maisemanhoitoon ja erityisesti lammaslaidunnukset saarissa ovat olleet avainasemassa, vaikka haasteita yrittäjän mielestä sieltä löytyy.

”Suurin osa tuloista tulee maisemanhoidosta, mutta vuosittain syntyy noin 400 karitsaa,” Ville avaa. Tilalta lähtevät teuraat menevät Rönkälle jalostettavaksi ja villantuotanto Pirtin kehräämölle. ”Villa on eri laatuista aina keväällä ja syksyllä,” yrittäjä kertoo. Lampaita tilalta löytyy tällä hetkellä noin 450 ja karitsoita vuosittain se noin 400 kappaletta. Siitospässejä on viisi kappaletta ja lammasroduista löytyy Suomen lammasta ja Texeliä. ”Suomen lampaalla on parempi villan hinta, ” yrittäjä kertoo.

Tilalta löytyy myös neljä paimenkoiraa, jotka ovat mukana lammaspaimentöissä. Tilalta on vähennetty lampaita eikä ole tarkoitusta kasvattaa lammasmäärää. ”Somehommiin riittäisi ideoita mutta ei aikaa,” Ville toteaa. Yrittäjän mielestä maatiloja kritisoidaan paljon päästöistä, mutta monet asiat yhteiskunnassa jätetään puhumatta. ”Ei monesti ymmärretä sitä, että jos eläintuotanto lopetettaisiin Suomesta ja tuotaisiin ulkomailta, niin päästöt todellisuudessa moninkertaistuisivat,” yrittäjä avaa. ”Tällöin teoriassa Suomen maatalouden päästöt nollaantuvat, mutta käytäntö on päinvastoin. Silloin kaikki kärsivät niin luonto kuin Suomen talous. Märehtijä on sankari eikä vihollinen,” Ville kertoo.

Luonnon monipuolisuudesta yrittäjän mukaan puhutaan niin vähän. Eläimistä vain kymmenesosa on tänä päivänä mitä esimerkiksi sata vuotta sitten. ”Eläimet ovat vähentyneet mutta ilmastonmuutos on lisääntynyt,” yrittäjä jatkaa. Pientilojen vähentyessä myös laiduntavat lampaat ja lehmät vähenevät. Uhanalaisista eläimistä neljännes elää perinnebiotoopeilla. ”Laiduntavat eläimet syövät yleensä sellaista alaa, mitä muuten ei huollettaisi,” yrittäjä toteaa. ”Pientilalliset pitäisi lukea arjen sankareihin koska laiduntamisen kautta pidetään kurissa aluskasvillisuutta ja kovakuoriaiset ja hyönteiset hyödyntävät lantaa voi luonnon monipuolistuminen mahdollistua taas entistä paremmin,” yrittäjä kuvailee.

Yhteisöllisyys lampurin työssä

”Pyöröpaaleja kuluu vuodessa toista tuhatta, mitkä kaikki valmistetaan itse sekä omilta, että yhteistyötilojen pelloilta,” Ville aloittaa. Kalusto tilalta löytyy myös itseltään, että heinät saadaan ajallaan tehtyä. ”Kausityöntekijöitä tarvitaan enemmän ja vähemmän,” Ville toteaa. ”Erityisesti nuoria on kesällä töissä ja tämän kymmenen vuoden aikana on ollut 20 alle 25-vuotiasta töissä kesäisin,” yrittäjä muistelee. Yrittäjän työntekijöistä on useammat halunneet tulla myös uudestaan töihin. ”Talkoolaisia tarvitaan kymmeniä lampaiden vientiin ja hakuun erityisesti saarista,” yrittäjä avaa. Tilalle on onneksi löytynyt aina hyvin innokkaita ystäviä ja läheisiä auttamaan. ”Saaresta kun hakee lampaita, tulee olla aina yli kymmenen ihmisten mukana,” yrittäjä laskee.

Tilalla saarista lampaita haettaessa täytyy tarkkailla tuulta ja muita sääolosuhteita, että onnistuuko hakeminen. Yksi tapa miten yhteisöllisyys näkyy lampurin työssä on se, että lampaita seurataan missä ikinä ne laiduntavat. ”Jos joku liikkuu vesillä tai saaressa niin kerrotaan aina, jos jotain poikkeavaa näkyy,” yrittäjä kertoo.

Lapin paimenlomat

”Paimenloma on maaseutumatkailutuote, joka perustuu maaseutujen olemassaolevien resurssien hyödyntämiseen elämysmatkailussa. Paimenlomaa vietetään aidolla maatilalla aidossa kylämiljöössä, maatilan askareita opetellen ja eläimiä hoidellen.

 

Vastuullinen matkailu on kestävän matkailun periaatteiden mukaisesti sellaista matkailua, jossa matkailijan valinnoilla on positiivisia vaikutuksia kohteen ympäristöön, talouteen ja kulttuuriin. Paimenloma on vastuullista matkailua hauskimmillaan! Matkailemalla maaseudulla tuet kylien elinvoimaisuutta, maatilallisten toimeentuloa sekä lisäät tietoisuutta alkutuotannosta. 

 

Paimenloma Lapissa on aina juuri sinun näköisesi loma. Voit viettää lomasi maaseudun rauhasta nautiskellen ja riippumatossa pötkötellen, tai halutessasi voit osallistua maatilan askareisiin ja elää kuin aito paimen.”

 

– lainaus nettisivuilta

”Lähden aina mielelläni uusia juttuja kokeilemaan, ja tällaisesta kokeilusta syntyi ”Lapin paimenlomat”,” Ville kertoo. Tilalle tämä tarkoittaa hidasta matkailua, majoituspaikkaa, eläimiä, maisemanhoitoa ja luonnon pariin pesiytymistä. Tilalla on lampaita Perämeren kansallispuistossa kuudessa eri saaressa. Paimenlomaviikkoihin on tullut 15 000 hakemusta Suomen tasolla Metsähallituksen ylläpitämänä. Tilalle jos päättää lähteä paimenlomalle niin osallistuu lampaiden seurailuun ym. tilan työhön halutessaan. ”Ekologinen matkailu on nosteessa, mutta markkinointiin vaatisi vähän lisä panosta, että lähtisi kunnolla lentoon,” Ville toteaa. Lampurin majoitustiloihin saaressa on neljän hengen mökki ja pääsee viemään ja hakemaan lampaita.

Parasta maaseutuyrittäjyydessä

Yrittäjälle on tärkeää, että luonto, eläimet ja ihmiset ovat ympärillä maaseutuyrittäjänä toimiessa. ”Rikkaus on, että kun kävelee ovesta pihalle, on jo luonnossa,” Ville toteaa. Yrittäjä on elänyt kaupungissa betonikerrostalossa, mutta nykyinen tilanne on mieluisempi. ”Rankkaa ja kuluttavaa on maaseutuyrittäjyys, monta kertaa on usko koetuksella mutta samaan aikaan on päässyt hienoja juttuja kokemaan sitä kautta,” yrittäjä avaa.

Yksi parhaimmista asioista yrittäjälle kuitenkin on se, että voi tavata hyvin erilaisia ihmisiä. ”Meidän piispa tuli myös tilalle käymään ja kutsui kotiinsa yrittäjiä, joihin pääsi tutustumaan,” Ville avaa. ”On kiehtovaa nähdä erilaisia ihmisiä. Ihan perustöissä ei edes mieti millaisella taustalla ihminen on koska kaikki ollaan samalla viivalla.”, Ville avaa. Maaseudulla yrittäjän mielestä on todella hyviä tyyppejä ympärillä ja sinne niitä myös hakeutuu koko ajan.

Tulevaisuus

”Ei hyvältä näytä,” on ensimmäinen kommentti yrittäjältä maaseudun tulevaisuudesta. Yrittäjä avaa tilanne siitä, että tiloja lopettaa ja isot ketjut pitää tuottajia löysässä hirressä. Yrittäjälle tilakoon kasvattaminen ei ole mahdollista koska peltoja ei ole saatavilla lähialueilta ja heinänteon kallistuminen kauempaa haettaessa ei innosta.

”Maaseutupolitiikka on rajua tukikausien vaihtuessa ja ehtojen muuttuessa. Nyt uuden kauden maisemanhoidon tukiehtojen muutokset haastavat todella paljon lampureita ympäri Suomea.”, yrittäjä kertoo. Yrittäjää haastaa eniten epävarmuus siitä, että miten tulevaisuudessa asiat tulevat menemään. Maksut on yrittäjänä aina maksettava, tuli tuloja enemmän tai vähemmän.

Vinkkejä maaseutuyrittäjyyttä pohtiville

”Kannattaa yrittää erikoistua,” Ville pohtii ääneen. Yrittäjän näkökulmasta isommat tilat vaativat valtavan pääoman koska koneet ja kaikki on kallistuneet todella paljon. ”Aina kannattaa miettiä mitä omia vahvuuksia ja heikkouksia on yrittäjänä,” Ville toteaa. Tilalliselle oma vahvuus on saarikohteiden maisemanhoito. ”Potentiaali kannattaa aina selvittää, että mihin on suurin potentiaali ja mikä voisi olla oma erikoistuminen,” yrittäjä summaa.

”Aina kannattaa kysyä rohkeasti apua, vaikka ei kaikki aina halua auttaa, niin silti sieltä löytyy aina vähintään ne 10% jotka ovat valmiita auttamaan,” Ville vinkkaa. Kannattaa yrittäjänä aina laittaa ylös se että miten paljon viivan alle jää. ”Tulevaisuudessa mielenterveys ja luontokuntoutuminen voi tuoda lisää toimeentuloa maaseudulle,” Ville pohtii. Uudet asiat yrittäjän mielestä vaativat aikaa ja tekoja mutta onnistuessaan voivat tuoda juuri sen lisän mitä tarvitsee.

”Paljon saa käsillä tehdä töitä ja kädentaitoja kehittää. Monet karsina-aidat on itse tehty, koska aina ei niitä ole varaa vain lähteä kaupasta ostamaan.”, yrittäjä vinkkaa. Useilla tiloilla on samanlaisia ongelmia yrittäjän mukaan, ja ei siitä ongelmaa tule, jos on itse valmis joustamaan ja olemaan kärsivällinen. ”Jos mietit saarissa lampaiden laidunnusta niin kannattaa muistaa, että merelle tarvitsee oman kalustonsa ja kauimmille saarille oman, koska aina eri olosuhteet vaativat erilaisen kaluston.”, Ville avaa.

Juttu ja kuvat: Tanja Häyrynen, maaseutupäällikkö