Veljekset hyppäsivät puikkoihin viemään Tornion lypsytilaa kannattavammaksi

Sukupolvenvaihdoksella kehitystä kotitilaan

Tornion Sattajärvellä lypsytilalliset Pauli ja Iivari juhlivat syyskuun 2023 alussa kolmevuotista taivaltaan maatilayrittäjinä. Veljekset ovat rakentaneet kesällä 2022 uuden pihattonavetan parin kilometrin päähän vanhasta parsinavetasta, ja se otettiin käyttöön saman vuoden lokakuussa. Miehet kertovat, ettei vanhalla tontilla ollut tilaa rakentaa, joten he rakensivat uuteen paikkaan. Tilalliset kertovat, että naapureihin tuli olla hiukan välimatkaa, jotta uuden navetan sai rakentaa. Vanhalla parsinavetalla yrittäjät kasvattavat nykyään nuorkarjaa ja asuvat vanhan tilan läheisyydessä vanhempiensa kanssa. Pauli ja Iivari ovat lapsesta asti olleet maatilan töissä mukana.

”Ei kiinnosta muu, kuin maatalousala. Tätä haluaa tehdä, kun on kiinnostusta eläimiä kohtaan”, Iivari kertoo. Pauli nyökyttelee ja jatkaa ”Enhän mie muuta osaa tehdä”. Iivari teki opiskelujen jälkeen vuoden töitä lomittajana robottinavetoissa ja Pauli kerkesi tehdä lomituksia ammattikoulun jälkeen liki kolme vuotta. Paulin ja Iivarin vanhemmat käyvät tilan ulkopuolella töissä sukupolvenvaihdoksen jälkeen, mutta heidän isänsä on työskentelemässä tilalla vapaa-ajallaan. Tilalla ei ole ulkopuolisia työntekijöitä ja yrittäjien sisarukset myös auttavat tarvittaessa. Tilallisten mukaan vuosilomat ovat järjestyneet käytännössä niin, että lomittajat ovat löytyneet omasta takaa perheestä. Yrittäjät kertovat, että navetan töissä pärjää tarvittaessa yksinkin, jos toinen on esimerkiksi rehunteossa. ”Kun suunnittelee navetan hyvin ja vaikka se maksaisi tekovaiheessa enemmän, niin se maksaa itsensä takaisin pitkässä juoksussa, kun ei tarvitse palkata ulkopuolista työvoimaa”, Iivari kertoo.

Iivari on opiskellut maatalousalaa Louella oppisopimuksella, joka sovittiin tehtäväksi käytännön työn osalta vanhempiensa tilalla Torniossa. Pauli on käynyt rakennusalan koulutuksen ammattikoulussa Torniossa sekä ottanut lisäkursseja tarpeeseen. Yrittäjät ovat saaneet kouluttautumalla maatalousalalle myös aloitustuen tilanpidon aloittamiseen. Pauli kertoo, että rakennusalan koulutuksesta on hyötyä, sillä tilalla on aina jotain remontoitavaa. ”Kyllä sitä pienet metalli- ja sähkötyöt onnistuvat myös itseltä hoitaa”, Pauli kertoo.  Yrittäjät kertovat, että karjaa on yhteensä noin 300, joista noin 150 on nuorkarjaa vanhan tilan puolella ja noin 150 eläintä uudessa navetassa joista 120 on lypsyssä. ”Tällä hetkellä on käytössä kaksi lypsyrobottia, jotka ovat olleet täydellä kapasiteetilla useamman kuukauden. Ensi vuonna laitetaan kolmas robotti”, Iivari kertoo. Tilan maito menee Arlalle. Yrittäjien mukaan lehmäpaikkoja on vielä mahdollisuus lisätä, sillä uuteen navettaan on laskettu 160 lypsyssä olevalle lehmälle paikat ja parsia löytyy 164. Yrittäjät kertovat, että uudella navetalla elelee myös umpiset sekä juottovasikat. Iivari kertoo, että noin 3–4 kuukauden ikäisinä juoton jälkeen vasikat siirretään vanhalle tilalle, jossa ne ovat siihen asti, kun hieholla on 2–3 kuukautta poikimiseen.

Tilan vanha isäntä halusi veljesten mukaan tehdä sukupolvenvaihdoksen, kun pojat olivat vielä nuoria ja innokkaita. Yrittäjät kertovat, että jos vanhemmat olisivat toimineet yrittäjinä eläkeikään asti, ei vanha navetta olisi enää toiminut kannattavasti ja jatkajalle ei olisi ollut mahdollisuutta saada toimintaa kannattavaksi aloittaessaan. ”Maatalous muuttuu paljon viidessä vuodessa ja uusi navetta olisi pitänyt rakentaa ennen eläkeikää. Nuori sai rakentamista ajatellen myös paremmat aloitustuet”, Iivari sanoo. Veljesten isä oli kysellyt apua sukupolvenvaihdokseen meijerin kautta ja Wikli Groupista Johannes Ahlholm auttoi sukupolvenvaihdoksessa. Veljekset kertovat, ettei sukupolvenvaihdos ole pelottavaa eikä prosessi ollut monimutkainen. ”Tilan arvo lasketaan sekä myyntihinnat ja muut. Täytyy laskea, onko edes kannattavaa tehdä sukupolvenvaihdosta”, yrittäjät kertovat.

Heti sukupolvenvaihdokset jälkeen ennen uuden navetan rakentamista yrittäjät kävivät Etelä-Suomessa tutustumassa robottinavettoihin. Heillä oli yrittäjyytensä alusta asti ajatuksena rakentaa lypsyrobotillinen navetta. Paulin ja Iivarin mukaan parsinavetassa on säännölliset työajat ja vielä tärkeämpää, että on varmat työntekijät, ja vaikka työskenneltäisiin lypsyasemien kanssa, olisi sama tilanne, että tarvittaisiin varmoja työntekijöitä ja säännöllinen työaika pysyisi. He kertovat, että lypsyrobotin kanssa työajat ovat joustavammat. Yrittäjät ovat käyneet navettakierroksilla katselemassa mikä olisi mieluisin lypsyrobotti ja millainen pihaton tulisi olla. Vierailemansa tilat olivat noin kaksi vuotta vanhoja tiloja. Tilavierailuilla oli veljesten mukaan myös tilojen isännät, joten he pystyivät kyselemään mitä yrittäjät tekisivät toisin, ja mihin he eivät olleet tyytyväisiä. ”Aika tyytyväisiä isännät olivat ratkaisuihin eikä moitteita tullut paljoa”, Pauli ja Iivari kertovat. Yrittäjäveljesten luona ei ole vielä lypsyrobottimyyjät käyttäneet tilallisia kiertämässä kuten he kävivät, mutta muita toimijoita on tilalla käynyt. ”Mielenkiinnosta täällä on muita tilallisia käynyt ja kevätalvella Louelta on käynyt opiskelijoita vierailijoina”, miehet kertovat.

Tilallisilla on tällä hetkellä 200 hehtaaria peltoa nurmella ja he ovat ostaneet peltoa aina kun saavat siihen mahdollisuuden. Yrittäjien mukaan omaan peltoon uskaltaa panostaa esimerkiksi ojittamalla tai muuten kuntoon laittamalla. Heidän mukaansa omistus on kannattavampaa, sillä kymmenellä vuokrapelto vuodella pellot tulisi maksamaan saman verran, kuin omaksi osto. ”On paljon varmempaa, että pellot pysyvät viljelyssä, kun ne eivät ole vuokranantajan päätettävissä, miten peltojen vuokrasopimuksia jatketaan”, veljet kertovat. Yrittäjät tekevät itse liki kaikki peltotyöt ja ainoastaan kalkit on urakoitsija käynyt levittämässä.

Eläinten hyvinvointi mielessä

Tilalla lehmärotuja on ayrshire ja holstein. Vanhalla parsinavetalla karja on ollut tilallisten mukaan ayrshire voittoinen, mutta he ovat nyt kasvattaneet suurempi tuottoisen maitomäärän lypsävien holsteinien määrää karjassa enemmän. Tilalla on myös kissoja, niin vanhalla, kuin uudellakin puolella ja vanhalta puolelta löytyy myös kanoja. Veljekset yrittävät jatkuvasti parantaa karjansa hyvinvointia ja viimeisimpänä sijoituksena he ovat hankkineet rehunsiirtäjän Lely Junon. Yrittäjien mukaan rehunsiirtäjä vähentää työmäärää tulevaisuudessa ja tulee näkymään maitotuotoksessa, kun rehua siirrellään lehmien saataville myös yöllä.

Tilalliset kertovat, että navetassa ei ole missään betoni näkyvillä, joten lehmillä on pehmeä kävellä eikä yksikään eläimistä ole liukastunut. ”Joillain tiloilla täytyy joka kuukausi lopettaa eläimiä liukastumisten vuoksi, mutta meillä ei vielä yhtään”, veljekset kertovat puuta koputtaen. Yrittäjien mukaan lehmiä on karsittu vain lypsyhitauden takia. He kokevat, että pihatossa lehmät tulevat olemaan pitkäikäisempiä ja tällä hetkellä näyttää siltä, ettei eläimiä tarvitse laittaa huonojen jalkojen tai maidossa näkyvien lisäsolujen vuoksi pois. ”Sorkka- ja utareterveys on parantunut pihattoon siirtymisen jälkeen ja lehmät käyvät useammin lypsyllä; viikoittainen lypsytiheyskeskiarvo on 3,2. Eläinten hyvinvointi on pihatossa parempaa”, tilalliset kertovat hyvillään. Heidän mukaansa uudet hiehot oppivat yllättävän nopeasti lypsyrobotille, eikä vanhojakaan tarvinnut juurikaan opettaa uuteen navettaan siirtyessä.

Yrittäjät kertovat, että heillä on paljon vasikoita kasvatuksessa, eikä uusia ole tarvetta ostaa. Sonnivasikat tilalta menevät 10 vuorokauden ikäisinä Sadinmaan perhetilalle kahdenkymmenen kilometrin päähän. (Sadinmaan tilasta pääset lukemaan lisää täältä.) Veljekset toteavat, että kokonaisuus toimii hyvin eikä moitteita ole. ”Marko tulee itse hakemaan vasikat ja maksaa aina samana päivänä”, veljekset kehuvat. He muistelevat, että vanhassa navetassa he kasvattivat itse sonnivasikat, mutta nyt siihen ei ole enää mahdollisuutta tilanpuutteen vuoksi. Uudessa navetassa yrittäjillä on heidän mukaansa toimiva vasikkala, jossa on kätevä ja töitä helpottava juottoautomaatti. He muistelevat, että talvella heillä oli paljon vasikoita ja töitä olisi ollut todella paljon ilman juottoautomaattia. Tilalla vasikat ovat kymmenen päivää yksilökarsinoissa, jonka jälkeen ne siirretään ryhmäkarsinoihin. Yrittäjät kertovat, että vasikkala sekä poikima- ja sairaskarsinat tilalla on kestokuivike pohjalla. ”Karjaharjojakin on useampia, että lehmät voivat hieroa itseään niihin”, Iivari kertoo. Iivari on käynyt myös siementäjä koulutuksen ja siementää kaikki hiehot ja lehmät tilalla. Yrittäjien mielestä tämä tuo paljon taloudellista säästöä tilalle, mutta myös vähentää työtä, kun ei tarvitse aina olla yhteydessä erikseen siementäjään. ”Tilalla tarvitaan siementäjää melkein päivittäin, joten on kätevää, kun on oppinut itse näkemään missä vaiheessa kiimaa kukin eläin on ja miten toimia. Alussa siemennykset eivät menneet niin näppärästi, mutta nykyään melkein kaikki vasikat ovat lehmävasikoita, joten eläinmäärä kasvaa nopeasti”, Iivari kertoo.

Maito menee tilalta Arlalle, mutta tilallisten mukaan naudanliha menee minne, milloinkin sen mukaan miten lihasta maksetaan; välillä Atrialle ja toisinaan Leivejoelle. He kertovat, että vähän tulee laitettua lihoiksi, mutta robottinavetan aikana eläinten poistot ovat menneet pääasiassa Atrialle. Kun he vielä kasvattivat sonneja, ottivat he vähän palautuslihoja itselleen, mutta heidän mukaansa palautuksena on kallista ottaa lihaa. ”Kaupasta edullisempaa ja helpompaa ottaa paketit mukaan, kun miettii palautuslihojen pussituksen ja pakastuksen vievää aikaa”, tilalliset kertovat.

Yrittäjät muistelevat, että parsinavetta-aikoina tilanteessa, jossa lehmällä oli mennyt jalka poikki, on otettu tilalle lihaa. ”Tällaisissa yllätystapauksissa tulee teurastaja tilalle ja lihasta osa menee tekijälle ja osa jää tilalle”, tilalliset toteavat. ”Joskus Arpelasta on tullut ihmisiä hakemaan maitoa tilalta ja ternimaitoa annetaan joskus sukulaisille”, yrittäjät kertovat. Veljekset toteavat, että tällä hetkellä ei ole resursseja eikä aikaa tuottaa tilalta myytävää lähiruokaa vaan he panostavat maidontuotantoon.

Tilan ostot kannattavasti yhteisymmärryksessä

Veljekset kertovat, että ostot tehdään hyvässä yhteisymmärryksessä ja molemmat näkevät mitä tilalla tarvitsee. He kertovat, että tekevät ostoja hyvissä ajoin ja varautuvat jo edeltävänä vuonna seuraavan vuoden tehtäviin. ”Ensi kesäksi ostettiin apulannat, kun oli vuorokauden halvat hinnat. Hyvissä ajoin varaudutaan ja ostetaan siemenet ynnä muut. Ei ole viime tipassa ostoja”, yrittäjät kertovat. Tilalliset asennuttivat edeltävällä viikolla aurinkopaneelit navetan katolle. He olivat hakeneet avustusta aurinkopaneeleihin ja tehneet paneeleista kaupat talvella kolmen tarjouksen saannin jälkeen. He jatkavat, että paneeleista pitäisi tulla navetan kulutuksen verran sähköä eikä ylimääräistä koska siitä ei juurikaan makseta. Tilalliset olivat pyytäneet paneelien sähköhommiin apua Tervolasta Vaaran Antilta, joka on tehnyt sähkötyöt myös aiemmin navettaan. ”Ajateltiin, että saadaan tulevaisuudessa apua helpommin, kun on sähköasentaja läheltä, joka tietää millaiset asennukset on itse tehnyt”, yrittäjät kertovat.

Tilalliset avaavat tulevaisuuden suunnitelmiaan kolmannesta lypsyrobotista ja kertovat, että toiminta tulee olemaan kannattavampaa kolmannella robotilla. He toteavat, etteivät laittaisi kolmatta elleivät kokisi siitä olevan hyötyä. ”Ei työ liiaksi lisäänny, vaikka laitetaan lehmiä navetan maksimikapasiteetti. Työaika on lyhentynyt parsinavettaan verrattaessa vaikka poikimiset sekä vasikat on työllistäviä”, yrittäjät pohtivat. He kokevat, että sillä millainen ajattelutapa on, saa työtä rankemmaksi ja on opittu, että asioita ei kannata tehdä monimutkaiseksi. ”Tiloja kiertäessä on nähnyt miten monimutkaiseksi asiat voi tehdä”, tilalliset muistelevat.

Maaseudun tulevaisuus ja veljesten vinkit maaseutuyrittäjyyttä pohtiville

Iivari ajattelee positiivisesti maaseudun tulevaisuudesta. ”Vaikka paljon toimijoita lopettaa tällä hetkellä, niin kyllä uskon, että asiat muuttuu parempaan. Kirkkaimmat ajat edessäpäin”, toteaa Iivari. Pauli tuumii, että vaikea sanoa tulevaisuudesta sillä kaikki muuttuu niin nopeasti. Molemmat uskovat, että navettakoot kasvavat, eikä pieniä tiloja viiden vuoden päästä enää ole tai ne ovat lopettamassa lähiaikoina.

Iivarin mielestä parasta maaseutuyrittäjyydessä on eläimet. ”Tykkään olla lehmien kanssa ja robottinavetassa arkirytmi on joustavaa ja leppoisaa”, sanoo Iivari. Pauli pitää työskentelystä koneiden kanssa, mutta toteaa samaan hengenvetoon, että tilallisena on pakko pitää myös eläimistä sillä homma ei muuten toimi.

Maaseutuyrittäjyyttä pohtiville Iivari toteaa: ”Tartu vain rohkeasti puikkoihin. Ei ole mitään pelättävää ja jos on kiinnostusta yrittäjyyteen, niin kannattaa alkaa”. Molemmat suosittelevat lypsyrobottinavettaa ja he kertovat kokemuksesta, kun he ehtivät lypsää kaksi vuotta yrittäjinä parsinavetassa. He tietävät, kuinka vähempitöistä on pihattonavetassa. Jos lypsyssä on viisikymmentäkin lehmää, niin lypsyrobotti näkyy työajassa ja säästyy aikaa tehdä myös muuta. Yrittäjänä täytyy myös tilallisten mukaan osata laskea mitä ostoja minäkin vuonna tekee ja mistä ostoista on milloinkin hyötyä. ”Täytyy olla laskupäätä ja täytyy osata laskea mitä kannattaa ostaa milloinkin tuloihin nähden”, Pauli sanoo.

Veljekset kertovat, että tilallisena ei voi kelloa katsoa ja töitä täytyy tehdä, kun töitä on. He sanovat, että kesäisin pitää tehdä töitä useampikin vuorokausi vähemmillä unilla eikä kesäisin voi tietää miltä seuraava viikko näyttää. He kuitenkin toteavat, että helpompiakin päiviä on ja päiviin mahtuu kaikenlaista. ”Herätessä ei voi tietää kauanko navetassa menee. Kevättalvella oli mennyt vaijeri poikki, eikä tiedetty miten toimia, niin aamunavetan jälkeen meni päivä kolmeen, neljään asti. Samana päivänä neljä lehmääkin poiki, joten oli paljon tekemistä”, veljekset muistelevat. He kuitenkin toteavat, että ehtivät elämään muutakin elämää ja nykyiseltä navetalta on helpompi toisen lähteä, kuin parsinavetan aikoina. ”Nykyinen navetta ei ole kovahoitoinen ja navetta on suunniteltu hyvin”, tilalliset kertovat.